Eläimestä ja häpeästä

Tunnen monista tekemistäni asioista häpeää. En lähde tässä sen enempää kertomaan että minkätyyppisistä tekemistäni asioista, jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa todelliselle sydämelliselle avoimuudelle ei juuri ole ollut sijaa läpivalaista ihmismielen, noh sanoisinko sen vai en, läpimätiä motiiveja.

Me nimittäin olentoina tunnumme syntyvän jonkinlaisen täydellisen itsetuhon kulttuuriin, joka on tiedostamatta siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilmeisesti tarkoitus on varjella jotain hyvin tärkeää tietoa joka on välttämätöntä todellisuuden oikein kokemiselle. *Krhm*. No, esimerkki. Tämä "Itse" käsite ensinnäkin. Ikäänkuin tämän mekaanista kyvykkyyttämme suojavaan ihokerroksen jälkeen yhtäkkiä "Minä" loppuisin. Omituinen ajatus - täytyy oikein ihmetellä miksi "helvetissä" tämä nyt näin meni. Millä todellisuuden tasolla on välttämätöntä kokea tai ajatella että "on erillinen" maailmankaikkeudesta? Seuraako joku "erikoispalkinto" vain "minulle" jos elän oikein näissä suhteellisisten käsitteiden rajaamissa "malleissa" jotka vaihtuvat kuin merituulen puhaltamat hajut rannalla (aina lokinraadoista suloisen kevään aromaattiseen hyväilyyn)? Hyödyttääkö tällainen "erillisyyden" illuusio ketään?

Mitä se hyöty on sitten? Monien filosofien mielestä kyseinen käsite ei ole millään tasolla yhteydessä Jumalaisen Idean kanssa, sen Puhtaan Totuuden, jos et heti kässännyt tiäksä.

Eli suhteellista on kaikki niin kauan kun tällaiset käsitteet kuten "hyöty" tai "hyvä" tai "perkeleellinen" pyörivät keskustelussa, niin kauan pysytään poissa Jumalan Sanasta kuin kissa huonomerkkisestä kissanruuasta. Ei vaan mene läpi, ne eivät voi penetroitua korkeammille värähtelytasoille

Soitan nyt muuten mielenkiintoista musiikkia, jos joku ihminen haluaa tietää mitä niin tämä on: "Receiver"-nimisen orkesterin "Svenska på sjukhus (jh edit)". Orkesteri "Receiver" on minun ja ystäväni Johan Halinin projekti vuosien takaa. Olkaa hyvät.

Imuroi tästä: Receiver - Svenska på sjukhus (jh edit) - mp3



Rauhaa ja siunattua iloa päivääsi.

Pimeydestä valosta muista

Elämme ihmeellisessä suhteellisuudessa. Oma suhteellisuuden kenttäni on tällä hetkellä virittynyt keloihin pornografiasta ja omasta suhteestani tähän ihmismielen ja -kehon tuotteeseen. Katsottuani elokuvan "Reikä sydämessäni" joka on Lukas Moodyssonin uusi elokuva oma näkökulmani muutti suuntaansa hivenen sinne päin missä pidetään pornografiaa vain jonkinlaisena mahdollisimman nopeasti poiskiskottavana kieroutumana eikä hyväksyttävänä "viihteen muotona" kuten useat ihmiset asian ilmaisevat.

Me niin varjelemme uskonvapauttamme, sananvapauttamme ja "henkilökohtaista koskemattomuutta" että sormiemme läpi valahtaa itse koko elämä, tottelemattomuudesta on työkalun sijaan tehty jonkinlainen helvetillinen koneisto joka halveksuu elämää ja ottaa kaiken mitä se ikinä keksiikään "tarvitsevansa" ollakseen onnellinen.

Ihmiset kyllä te tiedätte hyvin sydämessänne (tai jossakin, siis sydänhän nyt on tää vanhan liiton tapa ilmaista asia) että rakkaus on hengellistä, todellisuus on rakkautta, joten todellisuus on hengellistä. Todellisuus ei ole vain tätä luonteetonta ainetta. Tutki sitä sisäistä hiljaisuutta. Tarkkaile.


Sisäinen tila muuttuu ulkoiseksi tilaksi. Tällä hetkellä omassa elämässäni vaikuttavat omat näkemykseni kokevat perinpohjaista uudistusta. Uudelleenluomista. Olen tullut pisteeseen jossa valintani melkein poikkeuksetta johdattavat minun kivun kokemukseen. On tultava uudelleen tietoiseksi jotta voi valita uuden tien. Herätys.

Herätys unesta todellisuuteen. Näin voisi kuvata prosessia.